Näin se aika on mennyt, 5kk on kulunut siitä kun ensi kertaa astuin USA:n maankamaralle. On tullut aika kirjottaa viimeset kertomukset tänne ja valmistautua kotimatkaan. Mä olen todella huono kirjottelemaan viimesiä kirjotuksia.
Ihan alkuun normitarinat tästä päivästä:
Aamulla ei ollut kiire mihinkään, eilisen chicken wingsit tuntu sen verran viel, että päätin jättää aamupalankin väliin ja heräilin sitten siinä 11 aikoihin. Tänään tärkeintä oli saada auto myytyä, joten siihen omistettiin paljon aikaa, ja saatiinhan se auto lopulta myytyä. Aika halvalla lähti, 2000dollarilla myytiin semmoselle epäilyttävälle autodiilerille, mutta se makso käteisellä. Oikeampi hinta autolla olisi ollut jotain 4000USD luokkaa, mutta tää on tämmöstä, aikarajoite oli edessä, ja 3000usd Janne siitä oli maksanut. Nyt kävi näin. Oli haikeaa erota autosta viimein, sen verran läheiseksi se tuli tossa matkan aikana. Toivottavasti pääsee hyvään kotiin.
Auton myynnin ohella, otettiin aika rennosti, hotellin altaalla paistateltiin ja käytiin vielä syömässä viimeset pikaruuat. Iltasella pakattiin ahkerasti kamoja ja valmistauduttiin lähtöön. Jannen lento lähtee 7.00 ja mun 10.45…taksi tulee hakemaan kello 5 aamulla.
Los Angelesista ja Kaliforniasta
Ilman autoa täällä ei kyllä voi liikkua, tää on siinä mielessä huono kaupunki, ja en oo tämmöstä liikenteen ruuhkautumista nähnyt missään muualla…johtuu varmaan siitä että kaikilla on se auto ja sitä autoa ajaa aina YKSI IHMINEN. Autona on joku maasturi, jossa on V8 bensakone, ja sillä ajaa yksi ihminen…on se vaan niin erilaista. Mutta propsit ruuhkakaistasta, jota saa käyttää autot, jossa on kaksi tai enemmän matkustajia :D Sitä pitkin eteni pikkasen nopeampaa. Muuten Losi on ihan kiva kaupunki tai monen kaupungin yhdistelmä itse asiassa. Sää on mukava ja on paljon nähtävää lähistöllä. Yhtä asiaa en tosin allekirjoita tästä kaupungista tai osavaltiosta: moni koulukaveri Michiganissa väitti että Kaliforniassa on USA:n kauneimmat naiset, voin sanoa että ei lyö vertoja Suomalaisille/Skandinaaveille. Ylisyöminen on ongelma täällä!
Finale
Sitten niihin viimeisiin sanoihin…tai mun kohdalla kappaleisiin. Vaihto sujui kaiken kaikkiaan aika hyvin, hyvä fiilis jäi, koulua oli vähän enemmän kuin ajattelin, mutta sen handlas ihan hyvin. USA on maana kiva, tääl on omat epäkohtansa, mutta niin on jokaisella valtiolla ja kansalla. Amerikkalaiset on ystävällistä kansaa, joka paikassa tulee todella helposti juttuun ja ystävystyminen on helppoa. Erityisen paljon tykkään small talk-kulttuurista, sitä tulee ikävä, pitänee totutella taas vähän hiljaisempiin hissi/dösä-matkoihin Suomessa. Mutta toisaalta, myymälöissä saa rauhassa katsella ympärilleen itsekseen eikä kukaan tuu hengittää niskaan. Palvelukulttuurista suomalaiset voisivat ottaa opiksi, se on täällä ihan omaa luokkaansa: pientä hymyä, pienet eleet ja kysymykset muuttavat hurjasti ostokokemuksia. Suomen hintatasoon tottuminen saattaa viedä myöskin tovin, mutta ehkä se siitä pikkuhiljaa.
Parasta tässä kokonaisuudessa oli viimeinen kuukausi (spring breakia Kanadassa ja SABia ja amerikkalaisia kavereita unohtamatta!), jolloin olin Annikan kanssa Floridassa ja jolloin vedettiin Jannen kanssa legendaariseksi jäävä roadtrip Atlantasta-Los Angelesiin (eikä menty suorinta reissua). n.5000mailia ajettiin, ja niin paljon nähtiin niin lyhyessä ajassa, että kestää tovi ennen kuin tajuaa mitä kaikkea näkikään (hyvä että on jotain mitä sulatella myöhemmin). Tää roadtrip USAn halki on ollut mulla haaveena kauan ja olen niin tyytyväinen että sattu tämmönen chanssi päästä toteuttamaan se. Voin sanoa että USAssa riittää nähtävää vaikka kuinka paljon, vaikka nähtiin paljon, niin sekin on vain pieni osa siitä kaikesta mitä täällä voi kokea. Varmaa on, että tulen tänne vielä takaisin, monta monta kertaa ja roadtrip etelä-pohjoinen akselilla voisi olla seuraava tavoite tässä maassa. Sano kuka mitä vaan ja ajatteli miten vaan tästä maasta, niin kannattaa täällä silti käydä katselemassa, niin ymmärtää paremmin omia näkökulmiaan.
Kamera on täynnä kuvia, lähemmäs 3500 kuvaa tuli otettua, joten niillä voi sit verestellä muistoja. Koko tän 5kk aikana ei sattunut mitään vastoinkäymisiä ja kaikki asiat sujui loppujen lopuksi hyvin (jopa se International Financial Managementin kurssi!).
Kyllä tämmönen opiskelijavaihto opettaa aika paljon, enkä tarkoita semmosta koulussa oppimista (sielläkin tosin oppi, pitkästä aikaa skarppasin lukemisessa), vaan enemmänkin ehkä semmosta ihmisenä kasvamista ja itsestään oppimista. Itse on aina vähän vaikea mennä sanomaan mikä on muuttunut, mutta varmaa on että en ihan samanlainen ole kun tänne tullessa. Toivottavasti on näkökulmat laajentunut ja jonkinlaista rohkeutta tullut lisää. On jännä, miten erilailla katsoo Suomea tän jälkeen ja miten USAstakin ajattelee jälleen eri tavalla. Itse asiassa muutama muukin kansallisuus tuli tutummaksi tän reissun aikana, eli kaikin puolin opettavainen reissu. Rahaa meni, mutta oppirahat on maksettava :P Kyllä tän eteen töitä tehtiinkin, ja eipä kaduta yhtään (saitana miehenä sanon näin!). On myös mieltä lämmittävä ajatus, että nyt on ystäviä Euroopan ulkopuolellakin ja Atlantin toiselta puolelta löytyy paikka, joka tuntuu tutulta ja johon on aina tervetullut.
Lahti vs. Detroit
Se viel pitää todeta, että Detroit muistuttaa jollain tavalla Lahtea…isoja (suhteessa maahan) teollisuuskaupunkeja, joilla on ollut vähän huonoa tuuria, yksipuolinen talous (Detroitissa autot, Lahdessa huonekalut/puu) ja tästä osittain johtuva taantuneisuus. Kummatkin kaupungit ovat silti todella kovia urheilussa verrattuna kansalliseen tasoon.
Varsinaisesti ei ole ikävä erityisemmin, jos jotain pitää mainita niin kavereita, SAUNAA ja äitiä. Ehkä joitain suomalaisia ruokia myöskin on kiva maistaa pitkästä aikaa.
Kiitos kaikille, jotka jaksoivat lukea ja kommentoida tätä blogia, en oikeastaan tiedä ketkä kaikki tätä luki, mutta kaikki oli tervetulleita lukemaan. Toivottavasti tästä sai edes hyvät naurut :)
PS. harkitsen vielä laittomaksi siirtolaiseksi ryhtymistä Yhdysvaltoihin, joten katsotaan nyt astunko huomenna koneeseen vai en ;)
KIITOS!
keskiviikko 27. toukokuuta 2009
Hootersia kerrakseen :P
Tiistai 26.5.2009
Päivä lähti käyntiin joskus 11 maissa (kyllä, kävin kuitenkin 8syömäs aamupalan ja sit takaisin nukkumaan). Tälle päivälle ei ollut hirveesti suunniteltu mitään, ajateltiin rannalle lähteä, mutta koska aamupäivällä oli pilvistä niin luovuttiin ajatuksesta. Sen sijaan, ajettiin Los Angelesin satamaan katsomaan Queen Marya…aika iso höyrylaiva siinä. Aikamme siellä pällisteltiin ja jatkettiin Losin keskustaan, missä kaikki pilvenpiirtäjät on :P Tää mun pilvenpiirtäjä kiinnostus on yltynyt jo pakkomielteeksi :D Mut on ne vaan hienoja, mutta kyllä mä varmasti pian kyllästyn niihin, kun niitä tarpeeksi näkee.
Tämän jälkeen alkoi vaivaamaan nälkä ja kun nyt Amerikassa ollaan, niin oli aika käydä Hootersissa :P Etsittiin lähin Hooters, joka oli Hollywood Boulevardilla ja mentiin sinne safkailemaan. Eikä tyydytty mihinkään lyhkäseen kaavaan, vaan saman tien all you can eat chicken wings, joten hieman vajaa 3 tuntia istuskeltiin ja katseltiin…ympärille…maisemia…no joo…niin. Mutta olihan upeet maisemat. Tää on kyl todella ovela konsepti, ei voi kun hymyillä kun siellä syö. 25 chicken wingsin jälkeen mulla alko tökkii, mutta Janne veti siitä vielä 10 enemmän. Se söi chicken wingsejä melkein joka kastikkeella mitä oli tarjolla (nää wingsit siis tarjoiltiin pöytään 5 kpl erissä). Tää oli kyllä hyvä setti, joskin mun piti juosta pariin kertaan laittaa lisää kolikoita parkkimittariin, kun oli tunnin maksimi aika. Toimiskohan toi Hooters konsepti Suomessa? Voisin lähteä vetää sitä. Tai sit Hooters, joka on naisille?
Uskomattoman täyden olon saattelemana, oli pakko jatkaa hotellille pienelle ruokalevolle, ja vaikka kello oli 20, niin eihän sieltä enää mihinkään tullut lähdettyä, olo vaan muuttui Jannella pahemmaksi ja se veti pari särkylääkettä. Mullakin oli aika täysi olo, joten ei oikein tehnyt mieli lähteä mihinkään…hyvin vedetty :D Mutta all you can eat on all you can eat, aina pitää yrittää parhaansa :D Hauskaa oli ja nyt on Hooters nähty.
Päivä lähti käyntiin joskus 11 maissa (kyllä, kävin kuitenkin 8syömäs aamupalan ja sit takaisin nukkumaan). Tälle päivälle ei ollut hirveesti suunniteltu mitään, ajateltiin rannalle lähteä, mutta koska aamupäivällä oli pilvistä niin luovuttiin ajatuksesta. Sen sijaan, ajettiin Los Angelesin satamaan katsomaan Queen Marya…aika iso höyrylaiva siinä. Aikamme siellä pällisteltiin ja jatkettiin Losin keskustaan, missä kaikki pilvenpiirtäjät on :P Tää mun pilvenpiirtäjä kiinnostus on yltynyt jo pakkomielteeksi :D Mut on ne vaan hienoja, mutta kyllä mä varmasti pian kyllästyn niihin, kun niitä tarpeeksi näkee.
Tämän jälkeen alkoi vaivaamaan nälkä ja kun nyt Amerikassa ollaan, niin oli aika käydä Hootersissa :P Etsittiin lähin Hooters, joka oli Hollywood Boulevardilla ja mentiin sinne safkailemaan. Eikä tyydytty mihinkään lyhkäseen kaavaan, vaan saman tien all you can eat chicken wings, joten hieman vajaa 3 tuntia istuskeltiin ja katseltiin…ympärille…maisemia…no joo…niin. Mutta olihan upeet maisemat. Tää on kyl todella ovela konsepti, ei voi kun hymyillä kun siellä syö. 25 chicken wingsin jälkeen mulla alko tökkii, mutta Janne veti siitä vielä 10 enemmän. Se söi chicken wingsejä melkein joka kastikkeella mitä oli tarjolla (nää wingsit siis tarjoiltiin pöytään 5 kpl erissä). Tää oli kyllä hyvä setti, joskin mun piti juosta pariin kertaan laittaa lisää kolikoita parkkimittariin, kun oli tunnin maksimi aika. Toimiskohan toi Hooters konsepti Suomessa? Voisin lähteä vetää sitä. Tai sit Hooters, joka on naisille?
Uskomattoman täyden olon saattelemana, oli pakko jatkaa hotellille pienelle ruokalevolle, ja vaikka kello oli 20, niin eihän sieltä enää mihinkään tullut lähdettyä, olo vaan muuttui Jannella pahemmaksi ja se veti pari särkylääkettä. Mullakin oli aika täysi olo, joten ei oikein tehnyt mieli lähteä mihinkään…hyvin vedetty :D Mutta all you can eat on all you can eat, aina pitää yrittää parhaansa :D Hauskaa oli ja nyt on Hooters nähty.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Kuinka elokuvien katsojia huijataankaan :D
Maanantai 25.5.2009
Uskomatonta! 8 ylös kokonaan ja aamupalalle enkä mennyt enää takaisin nukkumaan, ihmeiden aika ei ole ohitse. Tarkoitus oli lähteä hyvissä ajoin liikkelle, jotta keretään katselee mihin auto olisi paras myydä, ja siihenhän se aamupäivä meni, käytiin arvioituttamassa auto autoliikkeessä ja siinä meni tovi. Tän jälkeen yritettiin mennä ”suorinta reittiä” Universal Studios:lle, mutta kuinkas kivaa, täällä oli joku hervoton marathon keskellä Losia ja yllättäen se saartoi meidät kokonaan. Reilu tunti meni kun etsittiin ulospääsyä, ja kaikki mahdolliset valtaväylät oli tukossa (tosin käytiin vetämässä parit bursat tässä välissä, ni myös siksikin kesti) Suosittelen muuten dollari/euromenuissa seuraavanlaista bursakomboa: ostaa juustohampurilaisen ja sit semmosen normaalin hampurilaisen a’ euron kipale, ja yhdistää ne semmoseks megapurilaiseksi :P On hyvää ja saa ison hampparin 2dollarilla/eurolla.
Ruuan jälkeen siis taisteltiin itsemme marathon barrikadien läpi (eli kierrettiin lähimmän motarin kautta, mikä koukkasi aika paljon tosin) mutta päästiin viimein Universal Studiosille. Auto parkkiin ja itse parkkiin. (huomatkaa puujalkavitsi, voit voittaa paketin lauantaimakkaraa!). Liput eivät olleet niin ylivoimaisen kalliita, parikymppiä edullisemmat kuin DisneyWorldiin. En oikeastaan tiennyt mitä tääl oli ohjelmassa, kun en ollut jaksanut ottaa selville, joten oli mielenkiintoista mennä katselee mitä kaikkea oli tarjolla. Ja hyvää settiähän siellä oli: löytyi interaktiivisia elämyksiä, en tiedä miksi ne oikeastan luokitellaan, semmonen show:n ja huvipuistolaitteen yhdistelmä, yllättävän toimivia ja hauskoja. Aika paljon tekee se, että siellä on ammattimaiset näyttelijät vetämässä showta ja heittämässä läppää yleisölle. Olin yllättynyt. Joissain jutuissa otettiin avustajia yleisöstä ja semmonen kaavamaisuus ja käsikirjoitus saatiin aika hyvin häivytettyä. Tän lisäksi oli kiertoajelua studioalueella ja lavasteilla, tääkin oli mukava kun siihen oli panostettu pikkasen, ni ei mennyt pelkäksi istumiseksi vaunussa ja nauhoituksen kuuntelemista. Aika jännä oli myös kuunnella ja katsoa miten tehosteita tehdään ja miten trikkikuvataan…voi kuinka meitä katsojia kustaan linssiin -EN EHKÄ MENE ENÄÄ IKINÄ LEFFAAN TÄN JÄLKEEN (joopa joo, sen kun näkisi, tälläkin hetkellä pari leffaa, jotka pitää käydä katsoo kun pääsee Suomeen). Mutta on se kyllä taito näytellä, ei voi kuin ihailla. Mutta silti, olisi ehkä parempi, jos ei tietäisi kaikkia kikkoja miten leffoja tehdään, tuntuu realistisemmalle kun ei tiedä kaikkea. Tän takia en myöskään katso ikinä ”Näin tehtiin…” juttuja, ne spoilaa oikeaa leffaa.
Meni koko päivä ja ilta tuolla studioilla, time well spent, en osannut ollenkaan arvata miten hyvää viihdettä siellä oli. Illaksi palailtiin hotellille, tosin meni myöhään, mutta mitäpäs tuosta.
Uskomatonta! 8 ylös kokonaan ja aamupalalle enkä mennyt enää takaisin nukkumaan, ihmeiden aika ei ole ohitse. Tarkoitus oli lähteä hyvissä ajoin liikkelle, jotta keretään katselee mihin auto olisi paras myydä, ja siihenhän se aamupäivä meni, käytiin arvioituttamassa auto autoliikkeessä ja siinä meni tovi. Tän jälkeen yritettiin mennä ”suorinta reittiä” Universal Studios:lle, mutta kuinkas kivaa, täällä oli joku hervoton marathon keskellä Losia ja yllättäen se saartoi meidät kokonaan. Reilu tunti meni kun etsittiin ulospääsyä, ja kaikki mahdolliset valtaväylät oli tukossa (tosin käytiin vetämässä parit bursat tässä välissä, ni myös siksikin kesti) Suosittelen muuten dollari/euromenuissa seuraavanlaista bursakomboa: ostaa juustohampurilaisen ja sit semmosen normaalin hampurilaisen a’ euron kipale, ja yhdistää ne semmoseks megapurilaiseksi :P On hyvää ja saa ison hampparin 2dollarilla/eurolla.
Ruuan jälkeen siis taisteltiin itsemme marathon barrikadien läpi (eli kierrettiin lähimmän motarin kautta, mikä koukkasi aika paljon tosin) mutta päästiin viimein Universal Studiosille. Auto parkkiin ja itse parkkiin. (huomatkaa puujalkavitsi, voit voittaa paketin lauantaimakkaraa!). Liput eivät olleet niin ylivoimaisen kalliita, parikymppiä edullisemmat kuin DisneyWorldiin. En oikeastaan tiennyt mitä tääl oli ohjelmassa, kun en ollut jaksanut ottaa selville, joten oli mielenkiintoista mennä katselee mitä kaikkea oli tarjolla. Ja hyvää settiähän siellä oli: löytyi interaktiivisia elämyksiä, en tiedä miksi ne oikeastan luokitellaan, semmonen show:n ja huvipuistolaitteen yhdistelmä, yllättävän toimivia ja hauskoja. Aika paljon tekee se, että siellä on ammattimaiset näyttelijät vetämässä showta ja heittämässä läppää yleisölle. Olin yllättynyt. Joissain jutuissa otettiin avustajia yleisöstä ja semmonen kaavamaisuus ja käsikirjoitus saatiin aika hyvin häivytettyä. Tän lisäksi oli kiertoajelua studioalueella ja lavasteilla, tääkin oli mukava kun siihen oli panostettu pikkasen, ni ei mennyt pelkäksi istumiseksi vaunussa ja nauhoituksen kuuntelemista. Aika jännä oli myös kuunnella ja katsoa miten tehosteita tehdään ja miten trikkikuvataan…voi kuinka meitä katsojia kustaan linssiin -EN EHKÄ MENE ENÄÄ IKINÄ LEFFAAN TÄN JÄLKEEN (joopa joo, sen kun näkisi, tälläkin hetkellä pari leffaa, jotka pitää käydä katsoo kun pääsee Suomeen). Mutta on se kyllä taito näytellä, ei voi kuin ihailla. Mutta silti, olisi ehkä parempi, jos ei tietäisi kaikkia kikkoja miten leffoja tehdään, tuntuu realistisemmalle kun ei tiedä kaikkea. Tän takia en myöskään katso ikinä ”Näin tehtiin…” juttuja, ne spoilaa oikeaa leffaa.
Meni koko päivä ja ilta tuolla studioilla, time well spent, en osannut ollenkaan arvata miten hyvää viihdettä siellä oli. Illaksi palailtiin hotellille, tosin meni myöhään, mutta mitäpäs tuosta.
maanantai 25. toukokuuta 2009
Venice Beach ja Sunset Boulevard
Sunnuntai 24.5.2009
Kovan taistelun jälkeen sain kuin sainkin itseni ylös jo 8 aamupalapöytään. Täältä taistelin itseni takaisin huoneeseen…nukkumaan :D Uusi herätys joskus 12 aikaan ja siitä sitten hyvin hitaalla temmolla kohti Venice Beachia ja kuumana hehkuvaa aurinkoa. Aika kauan sai etsiskellä autopaikkaa, sillä ilmeisesti Los Angelesin alueella oli joku muukin saanut päähänsä juuri samaisena sunnuntaina lähteä rannalle…kumma juttu :D Ja kyllähän miljoonakaupungissa porukkaa riittää. No mutta, paikka löytyi ja rannalla viihtyi. Navakka tuuli esti menoa nousemasta liian kuumaksi ja rannalla oli aika sopiva olla. Surffareita näkyi olevan kuin lokkeja vedessä ja aallot olivat korkeat.
Pari tuntia paistateltiin beachillä, sitten oli aika jatkaa tutustumitsa Losin eri osiin. Otettiin suunta Santa Monicasta Sunset boulevardia pitkin Hollywoodiin. Tän Sunset boulevardin varrella on Beverly Hills ja Bel Air ja voin kertoa että oli siistejä tönöjä ja kivilinnoja koko katu täynnä ja autot silmiä hivelevän kauniita. Ja tää katu ei ollut mikään tynkä, vaan useita maileja pitkä, ja päättyy Hollywoodin keskustan kaduille. Pyörittiin Hollywoodissa ja napsin parit pakolliset fotot Hollywood-kirjaimista ja ajeltiin jossain superrikkaiden alueilla, todella mukavia pikkuteitä, sai aika tarkkana olla autonkanssa kun Hollywoodin rinteitä pujottelee. Tän reissun jälkeen käytiin välissä hotellilla ja palailtiin pian takaisin samoille alueille, tällä kertaa kuuluisaakin kuuluisammalle Walk of Famelle. Meitsi luuli että kyseessä olisi legendaarisimmille Hollywood vaikuttajille omistettu katu ja muutama tähti, mutta olin hyvinkin väärässä. Kyseinen Walk on mahdottoman pitkä osuus katua, tuhansine tähtineen, meni tovi ennen kuin löysi oman aikakauden tähtiä. Must oli liikaa tähtiä laitettu, siel oli muusikkoa, tv-näyttelijää, ohjaajaa, näyttelijää ja piirroshahmoja…aika kauan olisi saanut kiertää jos kaikki olisi halunnut lukea läpi, eikä olisi mikään lyhyt matka. Mutta onnistuin löytämään ne tärkeimmät, hyvä näin :D
Tässä vielä pällisteltiin pimenevää iltaa ja lähdettiin joskus 12 aikoihin hotlalle. En ole yhtään kuuluisuutta nähnyt vielä…tää voi johtua siitä että en tunnista niitä kovin helposti.
Kovan taistelun jälkeen sain kuin sainkin itseni ylös jo 8 aamupalapöytään. Täältä taistelin itseni takaisin huoneeseen…nukkumaan :D Uusi herätys joskus 12 aikaan ja siitä sitten hyvin hitaalla temmolla kohti Venice Beachia ja kuumana hehkuvaa aurinkoa. Aika kauan sai etsiskellä autopaikkaa, sillä ilmeisesti Los Angelesin alueella oli joku muukin saanut päähänsä juuri samaisena sunnuntaina lähteä rannalle…kumma juttu :D Ja kyllähän miljoonakaupungissa porukkaa riittää. No mutta, paikka löytyi ja rannalla viihtyi. Navakka tuuli esti menoa nousemasta liian kuumaksi ja rannalla oli aika sopiva olla. Surffareita näkyi olevan kuin lokkeja vedessä ja aallot olivat korkeat.
Pari tuntia paistateltiin beachillä, sitten oli aika jatkaa tutustumitsa Losin eri osiin. Otettiin suunta Santa Monicasta Sunset boulevardia pitkin Hollywoodiin. Tän Sunset boulevardin varrella on Beverly Hills ja Bel Air ja voin kertoa että oli siistejä tönöjä ja kivilinnoja koko katu täynnä ja autot silmiä hivelevän kauniita. Ja tää katu ei ollut mikään tynkä, vaan useita maileja pitkä, ja päättyy Hollywoodin keskustan kaduille. Pyörittiin Hollywoodissa ja napsin parit pakolliset fotot Hollywood-kirjaimista ja ajeltiin jossain superrikkaiden alueilla, todella mukavia pikkuteitä, sai aika tarkkana olla autonkanssa kun Hollywoodin rinteitä pujottelee. Tän reissun jälkeen käytiin välissä hotellilla ja palailtiin pian takaisin samoille alueille, tällä kertaa kuuluisaakin kuuluisammalle Walk of Famelle. Meitsi luuli että kyseessä olisi legendaarisimmille Hollywood vaikuttajille omistettu katu ja muutama tähti, mutta olin hyvinkin väärässä. Kyseinen Walk on mahdottoman pitkä osuus katua, tuhansine tähtineen, meni tovi ennen kuin löysi oman aikakauden tähtiä. Must oli liikaa tähtiä laitettu, siel oli muusikkoa, tv-näyttelijää, ohjaajaa, näyttelijää ja piirroshahmoja…aika kauan olisi saanut kiertää jos kaikki olisi halunnut lukea läpi, eikä olisi mikään lyhyt matka. Mutta onnistuin löytämään ne tärkeimmät, hyvä näin :D
Tässä vielä pällisteltiin pimenevää iltaa ja lähdettiin joskus 12 aikoihin hotlalle. En ole yhtään kuuluisuutta nähnyt vielä…tää voi johtua siitä että en tunnista niitä kovin helposti.
Losi tutuksi?
Lauantai 23.5.2009
Aamupäivällä jatkettiin Santa Barbaran lähistöltä Los Angelesiin, jossa ensitöiksemme etsittiin ostari ja käytiin vähän katselee meininkiä siellä. Tarkoitus oli viimesiä ostoksia tehdä, tuskin tulee enää mentyä ostoksille täällä. Löydettiin aika iso ostoskeskus ja siellä sitten pyörittiin pari tuntia. On todella paljon latinoja tässä kaupungissa, täytyy myöntää ja monin paikoin on ilmotuksetki espanjaksi, mutta ei tää yllätys ole, vähän tämmöstä olin kuullutkin jo etukäteen.
Losi on valtava kaupunki ja levinnyt todella laajalle. Tääl ei ole semmosta kiinteää keskustaa, vaan useampi iso kaupunginosa, jossa omat keskustansa. Joka paikkaan joutuu menee autolla, ja hullut ruuhkat tuntuu olevan koko ajan. Löydettiin hyvä (halpa) hotla, jossa asustellaan loppuaika. Nyt haasteena on auton myyminen, saa nähdä miten käy ja millä hintaa tulee myytyä.
Hotellilla tyhjennettiin autosta kaikki kamat huoneeseen ja nyt se on myyntivalmis. Kyl sil viel pari päivää ajellaan ja sit se on poissa…sniff, hyvä auto, ei jättänyt pulaan missään vaiheessa ja kuljetti kiltisti läpi Death Valleyn kuumien hiekkalaaksojen ja kylmien lumihuippuisten vuorten solista, kesti ukkoset ja hiekkamyrskyt ja paahtavan helteen. Ja toimi se meidän majapaikkanakin pari yötä. Hyvä auto, ikävä tulee, toivottavasti se pääsee hyvään kotiin.
No vetistelyt sikseen, lähdettiin illalla kiertelee Santa Monicaa, ja tää paikka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi kävelykatuineen ja useine ravintolabaareineen. Mentiin yhteen raflaan katsoo pikkasen formuloita ja safkattiin siinä. Siinä sit pyörittiin viel vähän aikaa kävelykadulla ja vaihdettiin maisemaa kun ihmiset alko vähenee. Laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Sunset Boulevard ja mentiin sinne katselee yöelämää. Jouduttiin laittaa auto valet-parkingiin…ihan perseestä, ei saanut edes itse pysäköidä. Mentiin siitä sitten pariin baariin katselee menoa ja sama homma kun aiemmin muualla Yhdysvalloissa, astetta vanhempaa porukkaa baarit täynnä, jotain 30-40vuotiasta asiakaskuntaa tuntui olevan valtaosa. Taitaa kunnon juhlat olla yliopistojen kampusalueilla ja läheisyydessä. Mut sen voin myös sanoa, että aikamoisia pintaliidokkeja näkyy täältäkin löytyvän, ei kuitenkaan ihan samoissa määrin kun Miami Beachilta, mutta ei kauas jää. Aston Martinia, Bentleytä ja kalliimpaa mersua näkyy katukuvassa aika paljon. Oltiin taas tappiin asti ( kello 2, mikä ei ole kylläkään paljon) ja hotlalla oltiin joskus puolen kolmen maissa. Ei kovin paljoa selkeytynyt viel Losi, aika eksyksissä olisi ilman GPSsää.
Aamupäivällä jatkettiin Santa Barbaran lähistöltä Los Angelesiin, jossa ensitöiksemme etsittiin ostari ja käytiin vähän katselee meininkiä siellä. Tarkoitus oli viimesiä ostoksia tehdä, tuskin tulee enää mentyä ostoksille täällä. Löydettiin aika iso ostoskeskus ja siellä sitten pyörittiin pari tuntia. On todella paljon latinoja tässä kaupungissa, täytyy myöntää ja monin paikoin on ilmotuksetki espanjaksi, mutta ei tää yllätys ole, vähän tämmöstä olin kuullutkin jo etukäteen.
Losi on valtava kaupunki ja levinnyt todella laajalle. Tääl ei ole semmosta kiinteää keskustaa, vaan useampi iso kaupunginosa, jossa omat keskustansa. Joka paikkaan joutuu menee autolla, ja hullut ruuhkat tuntuu olevan koko ajan. Löydettiin hyvä (halpa) hotla, jossa asustellaan loppuaika. Nyt haasteena on auton myyminen, saa nähdä miten käy ja millä hintaa tulee myytyä.
Hotellilla tyhjennettiin autosta kaikki kamat huoneeseen ja nyt se on myyntivalmis. Kyl sil viel pari päivää ajellaan ja sit se on poissa…sniff, hyvä auto, ei jättänyt pulaan missään vaiheessa ja kuljetti kiltisti läpi Death Valleyn kuumien hiekkalaaksojen ja kylmien lumihuippuisten vuorten solista, kesti ukkoset ja hiekkamyrskyt ja paahtavan helteen. Ja toimi se meidän majapaikkanakin pari yötä. Hyvä auto, ikävä tulee, toivottavasti se pääsee hyvään kotiin.
No vetistelyt sikseen, lähdettiin illalla kiertelee Santa Monicaa, ja tää paikka osoittautui varsin mukavaksi paikaksi kävelykatuineen ja useine ravintolabaareineen. Mentiin yhteen raflaan katsoo pikkasen formuloita ja safkattiin siinä. Siinä sit pyörittiin viel vähän aikaa kävelykadulla ja vaihdettiin maisemaa kun ihmiset alko vähenee. Laitettiin navigaattoriin osoitteeksi Sunset Boulevard ja mentiin sinne katselee yöelämää. Jouduttiin laittaa auto valet-parkingiin…ihan perseestä, ei saanut edes itse pysäköidä. Mentiin siitä sitten pariin baariin katselee menoa ja sama homma kun aiemmin muualla Yhdysvalloissa, astetta vanhempaa porukkaa baarit täynnä, jotain 30-40vuotiasta asiakaskuntaa tuntui olevan valtaosa. Taitaa kunnon juhlat olla yliopistojen kampusalueilla ja läheisyydessä. Mut sen voin myös sanoa, että aikamoisia pintaliidokkeja näkyy täältäkin löytyvän, ei kuitenkaan ihan samoissa määrin kun Miami Beachilta, mutta ei kauas jää. Aston Martinia, Bentleytä ja kalliimpaa mersua näkyy katukuvassa aika paljon. Oltiin taas tappiin asti ( kello 2, mikä ei ole kylläkään paljon) ja hotlalla oltiin joskus puolen kolmen maissa. Ei kovin paljoa selkeytynyt viel Losi, aika eksyksissä olisi ilman GPSsää.
lauantai 23. toukokuuta 2009
Yö Santa Barbarassa
Perjantai 22.5.2009
Heti 8 aamulla ylös ja motellin aamupalalle, vain huomatakseni että se on aika…köykäinen, kahvi ja joku leivos…no mut parempi se kun ei mitään, siitä sit takaisin huoneeseen nukkumaan vielä pariksi tunneksi ja check-out aikaan jatkui matka Friscoon. Friscossa oli muuten aurinkoista, mutta juuri sopivasti Golden Gaten kohdalla oli sumupilvi (WTF?). No kyl siitä parit fotot tuli silti otettua ja Alcatrazista myös kun se siellä taustalla näkyi. Tän jälkeen maailman kompaktein keskustakierros autolla (pakolliset fotot Transamerica Towerista) ja matka jatkui kohti eteläisempää Kaliforniaa. San Fransiscossa kävästiin nopeasti lähinnä siitä syystä, että Annikan kanssa on sovittu että tehdään joku isompi reissu johonkin Pohjois-Amerikan kaupunkiin (tää reissailu USAssa Annikan kanssa on siis jo perinne, jota tullaan jatkamaan ). Ja San Fransiscossa riittää näkemistä vaikka viikoksi, joten tänne olisi tarkoitus tulla uudelleen oikein kunnolla. Itse asiassa tää juttu on lähtösin Annikan lupauksesta, että sitten/jos/kun saan ehkä/mahdollisesti/toivottavasti KTM:n paperit, niin se olisi Annikan lahja mulle. Ja Jannea taas ei Frisco kiinnostanut mahdottomasti, niin se meni ihan sopivasti tolleen, vaikutti kyllä kivalta kaupungilta mitä siinä nyt ympärilleen katseli.
Matka jatkui , valittiin rannikkotie Losiin, ja tämä kallioinen, pitkä (hidas) ja mäkinen serpentiinitie oli loistovalinta, sillä kiirettä ei ole ja maisemat olivat mukavat. Siellä täällä kivoja loma-asuntoja rinteissä, merta niin pitkälle kun näkee ja siellä täällä näkyi merileijonia uimassa aalloissa. Välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvistä, pääosin kuitenkin paistoi aurinko. Tätä tietä köröteltiin pikkuhiljaa (välillä liian hiljaa, kiitos karavaanarien ja mummo-kuskien) Losia kohti. Mutta, eipä menty vielä Losiin asti, ajettiin illansuussa Santa Barbaran keskustan läpi ja vaikutti olevan mukavanoloinen yöelämä (joka me jopa löydettiin helposti, toisin kuin Houstonissa ja Santa Fessä) niin käytiin bookkaa hotla läheltä ja mentiin perehtymään tarkemmin Santa Barbaran yöhön. Kierreltiin parit baari ja klubit, ihan kivaa, baareissa astetta varttuneempaa porukkaa, ei niinkään nuoria, mutta ei ollut ihan mahdottoman ylihintaista, joten kahteen asti oltiin (baarit menee 2 kiinni!) ja sitten ajettiin takaisin hotellille, pääsin ensimmäisen kerran rattiin (kyllä, aivan, en ole päässyt ohjauspyörän taakse tätä ennen tällä roadtripillä, olen kyllä tarjoutunut kuskiksi monesti, mutta nyt, mainitsemattomista syistä Janne ei voinutkaan ajaa takaisin, joten pääsin viimeinkin rattiin) (oon kyllä satunnaisesti ohjannut autoa jo yhteensä useita maileja, kun Janne on tehnyt jotain muuta samalla ja painanut vaan kaasua, mutta ei sitä taideta laskea :D). Hyvä kuva jäi Santa Barbarasta.
Heti 8 aamulla ylös ja motellin aamupalalle, vain huomatakseni että se on aika…köykäinen, kahvi ja joku leivos…no mut parempi se kun ei mitään, siitä sit takaisin huoneeseen nukkumaan vielä pariksi tunneksi ja check-out aikaan jatkui matka Friscoon. Friscossa oli muuten aurinkoista, mutta juuri sopivasti Golden Gaten kohdalla oli sumupilvi (WTF?). No kyl siitä parit fotot tuli silti otettua ja Alcatrazista myös kun se siellä taustalla näkyi. Tän jälkeen maailman kompaktein keskustakierros autolla (pakolliset fotot Transamerica Towerista) ja matka jatkui kohti eteläisempää Kaliforniaa. San Fransiscossa kävästiin nopeasti lähinnä siitä syystä, että Annikan kanssa on sovittu että tehdään joku isompi reissu johonkin Pohjois-Amerikan kaupunkiin (tää reissailu USAssa Annikan kanssa on siis jo perinne, jota tullaan jatkamaan ). Ja San Fransiscossa riittää näkemistä vaikka viikoksi, joten tänne olisi tarkoitus tulla uudelleen oikein kunnolla. Itse asiassa tää juttu on lähtösin Annikan lupauksesta, että sitten/jos/kun saan ehkä/mahdollisesti/toivottavasti KTM:n paperit, niin se olisi Annikan lahja mulle. Ja Jannea taas ei Frisco kiinnostanut mahdottomasti, niin se meni ihan sopivasti tolleen, vaikutti kyllä kivalta kaupungilta mitä siinä nyt ympärilleen katseli.
Matka jatkui , valittiin rannikkotie Losiin, ja tämä kallioinen, pitkä (hidas) ja mäkinen serpentiinitie oli loistovalinta, sillä kiirettä ei ole ja maisemat olivat mukavat. Siellä täällä kivoja loma-asuntoja rinteissä, merta niin pitkälle kun näkee ja siellä täällä näkyi merileijonia uimassa aalloissa. Välillä paistoi aurinko, välillä oli pilvistä, pääosin kuitenkin paistoi aurinko. Tätä tietä köröteltiin pikkuhiljaa (välillä liian hiljaa, kiitos karavaanarien ja mummo-kuskien) Losia kohti. Mutta, eipä menty vielä Losiin asti, ajettiin illansuussa Santa Barbaran keskustan läpi ja vaikutti olevan mukavanoloinen yöelämä (joka me jopa löydettiin helposti, toisin kuin Houstonissa ja Santa Fessä) niin käytiin bookkaa hotla läheltä ja mentiin perehtymään tarkemmin Santa Barbaran yöhön. Kierreltiin parit baari ja klubit, ihan kivaa, baareissa astetta varttuneempaa porukkaa, ei niinkään nuoria, mutta ei ollut ihan mahdottoman ylihintaista, joten kahteen asti oltiin (baarit menee 2 kiinni!) ja sitten ajettiin takaisin hotellille, pääsin ensimmäisen kerran rattiin (kyllä, aivan, en ole päässyt ohjauspyörän taakse tätä ennen tällä roadtripillä, olen kyllä tarjoutunut kuskiksi monesti, mutta nyt, mainitsemattomista syistä Janne ei voinutkaan ajaa takaisin, joten pääsin viimeinkin rattiin) (oon kyllä satunnaisesti ohjannut autoa jo yhteensä useita maileja, kun Janne on tehnyt jotain muuta samalla ja painanut vaan kaasua, mutta ei sitä taideta laskea :D). Hyvä kuva jäi Santa Barbarasta.
Amerikassa kaikki on oikeasti isompaa, myös puut
Torstai 21.5.2009
Aamun herätys ei ollut se kaikkein aikasin, mutta kyllä väsytti. Lähdettiin siinä 11 aikohiin ajamaan kohti Pohjois-Kaliforniaa ja Red Wood National Parkia, matkaa tänne on joku 300mailia yhteensuuntaan ja sitten sieltä vielä takaisin, joten koko päivä meni siihen, mutta tämä on vaivan arvoista, nyt pitää liikkua kun on auto.Red Woodissa kasvaa maailman korkeimmat ja isoimmat puut (jättiläispunapuut ja mammuttipetäjät), eka kelailin että mitäs ihmeellistä puissa on, mutta paikanpäällä puut nähtyä…huh huh että voikin olla korkeita puita, pisimmät kasvaa yli 100metrisiksi ja rungot on jotain 8metriä halkaisijaltaan…sairasta. Suomen männyt on hammastikkuja näihin verrattuna :D Siellä käytiin samoilemassa metsässä, oli aika sumuista ja vähän viileää, mikä on ihan mukavaa vaihtelun vuoksi, tulihan tässä jo reilu viikko heiluttua kuivemmassa ilmatilassa.
Matkakin oli aika mielenkiintoinen, maisemat vaihteli aika reilusti, välillä tuntu kuin olisi ollut välimeren rannalla ja välillä tuli ihan Suomi mieleen. Rantaviivaa seurattiin aika ahkerasti ja käytiin safkaa jossain peräkylän burgeripaikassa (etäisesti tuli mieleen Hämeenkyrön Rolls!). Kiva reissu, vaikkakin koko päivä ja ilta meni siinä. Sit jäätiin motelliin San Fransiscon ulkopuolelle yöksi.
Aamun herätys ei ollut se kaikkein aikasin, mutta kyllä väsytti. Lähdettiin siinä 11 aikohiin ajamaan kohti Pohjois-Kaliforniaa ja Red Wood National Parkia, matkaa tänne on joku 300mailia yhteensuuntaan ja sitten sieltä vielä takaisin, joten koko päivä meni siihen, mutta tämä on vaivan arvoista, nyt pitää liikkua kun on auto.Red Woodissa kasvaa maailman korkeimmat ja isoimmat puut (jättiläispunapuut ja mammuttipetäjät), eka kelailin että mitäs ihmeellistä puissa on, mutta paikanpäällä puut nähtyä…huh huh että voikin olla korkeita puita, pisimmät kasvaa yli 100metrisiksi ja rungot on jotain 8metriä halkaisijaltaan…sairasta. Suomen männyt on hammastikkuja näihin verrattuna :D Siellä käytiin samoilemassa metsässä, oli aika sumuista ja vähän viileää, mikä on ihan mukavaa vaihtelun vuoksi, tulihan tässä jo reilu viikko heiluttua kuivemmassa ilmatilassa.
Matkakin oli aika mielenkiintoinen, maisemat vaihteli aika reilusti, välillä tuntu kuin olisi ollut välimeren rannalla ja välillä tuli ihan Suomi mieleen. Rantaviivaa seurattiin aika ahkerasti ja käytiin safkaa jossain peräkylän burgeripaikassa (etäisesti tuli mieleen Hämeenkyrön Rolls!). Kiva reissu, vaikkakin koko päivä ja ilta meni siinä. Sit jäätiin motelliin San Fransiscon ulkopuolelle yöksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
